keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Lomamatkan kuvia osa 2

Tie seuraa aivan Moselin rantaa, paikoin jyrkilläkin rinteillä näkee viiniviljelmiä.

 Tähän linnaan emme lähteneet kiipeämään...              

mutta, tuonne Cochemin linnaan nuorilla riitti voimia ja intoa...


me puolestamme kiertelimme kaupungin kaduilla ja
ihailimme kauniita vanhoja rakennuksia...

janohan siellä kierrellessä tuli, kylmät oluet
vaan tilaukseen.



Tulvaveden korkeutta voi seurata tässä tornissa olevasta "mittarista".
Kun lumet sulaa vuorilta, voi Moselin pinta nousta huomattavasti.
***                                                    

Ensimmäinen majapaikka Rheinin varrella oli Andernachin pienessä kaupungissa oleva Hotelli Rheinkrone, siinä vietimmekin pari yötä.
Ihanaa, ei tarvinnut roudata laukkuja edestakaisin.


Tämä raunio joen rannalla oli jokin muistomerkki, mutta en muista mikä...

näissä hauskoissa tuolissa sai istuskella ja katsella joella seilaavia laivoja.
                                                 ***

Aamulla taas heti aamupalan jälkeen matkaan.
Burg Lahneck oli vielä kiinni, emme jääneet odottelemaan avaamista,
tyydyimme vain muurien kuvaamiseen ulkopuolelta...


ei ollut aikaa käydä kurkkaamassa,
mihin nämä viehättävät portaat johtivat.


***     
  
Matka jatkui nyt Rheiniä seuraten.


Viinitilojen omia viinejä myytiin
tienvarrella, pitihän niitä kotiin
tuliaisiksi ostaa.
En ihan noin isoa pulloa ostanut.
           
Linnoja näkyi molemmin puolin jokea...


sekä erilaisia torneja...
Liikenne oli aika vilkasta, meni risteilijää ja rahtialusta.
                                                    ***

Eltvillen pienessä kaupungissa pysähdyimme jaloittelemaan ...







kauniita yksityikohtia löytyi ovista ja ikkunaluukuista, ei hullumpi tämä postiluukkukaan.
                                                         
Yllätykseksemme huomasimme painokoneen keksijän
Johannes Gutenbergin rintakuvan kaupungin muurin seinällä.
Kotona luin, että hän asuikin myöhempinä vuosinaan Eltvillesä.
                                                     ***

Tankkaus oli paikallaan ennen Sveitsin puolelle siirtymistä.

Huoltoasemalla oli menossa jonkinlaisen ohjelman teko,
paikalla oli poliisi, kuvaaja ja joku virkamies.
Kovasti tutkittiin asuntovaunun renkaita ym.
                                             ***
Sveitsin rajalla velotettiin 40euron moottoritiemaksu.
Baseliin kun päästiin kaikilla jo nälkä kurni, eli syömään...

laskua pyydettäessä kaveri otti kynän ja piirsi laskun
pöytäliinaan, käyhän se näköjään näinkin.
Sveitsin värikkäät frangit pöytään ja kaupunkia
katsastamaan.

Baselinkin katedraali oli remontissa...



komeat olivat ovet ja koristeet.




Rheinin jokea Sveitsin puolella.
Myöhemmin näimme uimareita joessa.
Ei siinä kummosempia uimaliikkeitä tarvinnut tehdä,
virta kuljetti mukavasti eteenpäin.
Vaatteet oli sullottu jonkinlaisiin vedenpitäviin
pusseihin ja sitten jossain kohti jokea rantautuivat.
Tuohon leikkiin en olisi uskaltanut yhtyä.

Seuraava kohde oli Gruyeresissä,
H.R. Gigerin museo.

Makroviikko # 18

Tällä viikolla aiheena MAKU, sama maku ulkona ja sisällä.

Timjami ulkona yrttipenkissä...

ja sisällä kuivattuna.

 Lisää makuja.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Häät...



Lauantaina 23.07.2011 vihittiin nuorimman siskoni tytär Vesalan riihikirkossa.
Kirkon alttaritauluna oli suuri ikkuna, lasin takaa näkyi
puinen risti ja kauniit koivut.


Nuoripari poistui kirkosta saippuakuplien ja iloisen
tunnelman säestämänä pihalla odottavaan hääautoon.



Juhlapaikkana toimi Majakosken riihi...



jonka piha-aluekin oli kuin luotu kesähäiden viettoon.

Kesken hääpuheiden luontokin tuli mukaan juhlimaan.



Ukkonen jyrisi ja kova tuulenpuuska kaatoi muutaman puun sähkölinjan päälle, eli oltiin ilman sähköä.
No, puheet pidettiin taskulampun avulla ja juhlat jatkuivat
vielä hetken aikaa kynttilöiden valossa.
Romanttinen,  luonnonläheinen teema jatkui...

niinkuin pappi sanoi, elämän tiellä sattuu kaikenlaista.

Sähkötkin saatiin ja lämminhenkiset hääjuhlat
jatkuivat tanssin pyörteissä puoleen yöhön.

Häävieraille jaettiin pieni männyntaimi,
nyt se on istutettu maahan, muistona
mieleenpainuvista häistä.
Lämmin kiitos! 

Kotiin tulimme Petäjäveden vanhan kirkon kautta.  
Enemmän tietoa ja kuvia löytyy täältä.
Kirkkohan merkittiin Unescon maailmanperintö
luetteloon vuonna 1994.


Kirkossa kaunis paanukatto...


aika iso avain...

koristeellinen saarnatuoli...

alttaritaulu...

vanha hauta.

Kaunista maisemaa oli täälläkin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...