Lauantain kuvia...

Meillä ei kovin usein pihapiirissä punatulkkuja käy, mutta aamulla kun olin avaamassa makuuhuoneen ikkunaa, niin mitä näinkään...

tämä söpöläinen istui lähimännyn oksalla. Onneksi en ehtinyt ikkunaa avata...

muuten olisi saattanut hra punatulkku pelästyä ja lennähtää karkuun sen siliän tien. Siis äkkiä kameran hakuun ja lasin läpi räps, räps. Tämä päivä alkoi ihan kivasti, jopa aurinkokin näyttäytyi =D

Päivällä huomasin terassilla leppäkertun kuivattelevan itseään, eiköhän sen olisi jo aika hakeutua jonnekin suojaan.

Yksi pieni orvokki vielä sinnittelee.

Ensi viikolla voipi olla näiden kukkasten kesä totaalisesti ohitse, jos säätiedot pitävät paikkansa. Lupailivat lunta ja pakkasta tänne eteläänkin.

Keräsin muutaman pitsittyneen lyhtykoison sisälle, omaksi iloksi.

                                                                    Hyvää viikonloppua!

Nyt sitä sitten saatiin...

Lumiräntää.

Ei paljoa, mutta sen verran, että kukat saivat kokeilla uusia talvihattuja:)

Ei sitä "iloa" kauaa kestänyt, pian olikin enää vain pisaroita.

Aurinkoisena päivänä...

Viime viikolla oli parikin aurinkoista päivää. Toisena niistä teimme pienen retken ystävien kanssa Rilaxholmiin. Rilaxin tila kuului aikoinaan Kirkkonummen suurtiloihin.

Auto jätettiin reilun parin kilometrin päähän.

Vaahteralla on paksuutta ja leveyttä.

 Matkalla rantaan ohitetaan Rilaxholmin omenapuutarha johon vuonna 1963 istutettiin 6000-7000 omenapuuta. Nyt ovat omenapuut olleet  jo vuosia hoitamatta. Jokunen omena siellä täällä odotti poimijaansa...yhdet omenat maistoimme. Alimpien oksien omenat ovat varmaan maistuneet peuroille ja kauriille.

 Minä halusin juuri tuon omenan:)

Rannalla kuuntelimme joutsenten jutustelua, niitä oli paljon. Vähän harmitti, kun otin vain pokkarin mukaan. Jäi joutsenet kuvaamatta.

Tänne on tultava uudemmankin kerran, oikein ajan kanssa.

Kuurakuvia...

Viime yö oli syksyn ensimmäinen pakkasyö. Pari miinusastetta...

ja kasvit saivat hennon sokerikuorrutuksen:)

Viikon varrella...

Viherpeipot ilmestyivät...

Ruusunmarjat saivat kyytiä:)

Punarinta kiittää auringonkukan siemenistä:)

Kaukasian maksaruohon "ruusuja".

Hetki, jolloin aurinko on näyttäytynyt.

Blogger Recognition Award

                                        Sain tämän tunnustuksen Mirjam-Matildan blogista!


Haasteen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

2. Ensimmäisen postauksen tein kuusi vuotta sitten...huh, miten aika juoksee:)
Innostuksen  kipinän bloggailuun sain Minttulin kuvailuja- blogin Riitalta
Häneen olin aiemmin tutustunut eräällä matkailupalstalla, missä viestittelimme.
Blogimaailmasta voi siis löytää uusia ystäviä, joiden kanssa kahden viikon lomamatkatkin sujuvat jouhevasti :)
Kuvailua en ollut aiemmin harrastanut, mitä nyt matka- ja perhekuvia räpsinyt.
Bloggailun myötä kuvausinto on kasvanut...etenkin makroilu.

3. En osaa sen kummempia ohjeita kenellekään antaa kuin, että tee omannäköisesi blogi.
Erilaisuus on rikkaus.

4. Mirjam-Matilda kirjoitti blogistani niin kauniisti ja mieltä lämmittävästi.
Iso kiitos ja halit!<3  (En onnistunut kopioimaan hänen tekstiään.)

 Mirjam-Matildan blogia on ilo lukea, hänen tekstinsä on soljuvaa ja sanavarastonsa ehtymätön, kuvat ovat taiteellisia ja tunnelmaa tihkuvia. Luonto ja eläimet ovat hänen rakkaita aiheitansa.

Mielestäni jokainen blogi on tämän tunnustuksen arvoinen. En nyt kuitenkaan jatka tätä, tämä on jo kiertänyt niin monissa blogeissa.

Iloista lokakuista viikonloppua kaikille! Meillä on lauantaina taloyhtiön syksyiset siivoustalkoot!

Lokakuun pihakuvia

Käpytikka löysi alta aikayksikön auringonkukansiemenet :)

Pikkutirpatkin  arvostavat  lähiruokaa:)

Punarinta tuli tarkkailemaan miten pihasiivous edistyy...kesken näyttää olevan:)

Parempi, kun vaan menet sinne kallionauhusten alle.

Japaninhappomarjapensaan väriterapiaa.

Madeiran matkakuvia osa 5.

Vielä jokunen lupaamani kukkakuva...sekä muutama muukin kuva.

Heliconia.

Aloe vera.

 Kärsimyskukka. ( Kukan nimen löysin Mantelilaakson Susannan blogista, kiitos).

 Monarkki perhonen ja punainen kukka:)

 Köynnöskustaankukkaa keltaisenaan.

 Viehättävä tämäkin köynnöskukka...

Ruusu on aina ruusu.

Pestana Bay Ocean Aparthotellin seinäkukkia Praia Formosan rannalla.

Kauneus on katsojan silmässä :)

Kyllä näillä kaduilla vielä kerran mieli tekisi astella...

 Zoomasin parvekkeelta tuota kaukana ylhäällä vuorilla olevaa yksinäistä taloa, vasta kotona huomasin, että eipä taida ollakaan mikään asuintalo. Eikös nuo vihreät ole tykinpiippuja tuossa rinteessä.

Viimeisenä iltana auringossa laskiessa totesimme matkakumppaniemme Riitan ja hänen miehensä kanssa, että jälleen yksi onnistunut reissu takana.
Nyt suljen Madeiran kansion ainakin vähäksi aikaa...Kiitos kaikille virtuaalimatkalla mukana olleille.♥

Madeiran matkakuvia osa 4.

Toinen mielenkiintoinen retkikohde oli Riscon putoukset.
Taksilla ajelimme Paul de Serran ylängölle ja päätien parkkipaikalta laskeuduimme 2.3km alas Rabacaliin metsänvartijantuvalle.

Tästä saa  jonkinlaisen  kuvan parkkipaikan ja Rabacalin korkeuserosta. Alaspäin meni hyvin, mutta millä ihmeen voimilla kiivetään ylös...:))

 1063m korkeudesta alkoi helppokulkuinen ja viehättävä puukanervien ja laakeripuiden reunustama levada kohti Riscon putouksia. Täältä lähtee myös suosittu, vaativampi 25 lähteen levada.

Oli ihan kiva, kun mukava kuljettajamme Norberto lähti oppaaksi mukaamme.

Välillä mentiin runkojen yli ja välillä niiden alitse. Raikkaan puhdasta ilmaa oli hyvä hengittää.

Ajanpatinaa taukopaikan kalusteissa.

Vihreän eri sävyjä...

Kirkas vesi virtasi levadassa...

sekä alas vuoren rinnettä.

Massiiviset kalliot jo näkyvissä.

Riscon putouksilla.

Näin kesä-aikaan ei kovin näyttäviä putouksia, mutta vaikuttava ja  tunnelmallinen paikka.

Toinen putous uoman toisella reunalla.

Tunneliin ei päässyt rautaportti oli lukossa, tuskin olisimme sinne menneetkään:)

Aikamme paikkaa ihasteltuamme takaisin metsänvartijantuvalle,  josta onneksi pääsi ylös parkkipaikalle pikku bussilla 3€ hintaan.

Täältä matkaa jatkettiin Funchalia kohti, kuljettajamme ehdotti tosi kiemuraista tietä, sehän sopi meille.

Tuonne alas sitä ajeltiin. Pari pientä jaloittelu ja kuvaustaukoa matkan aikana pidettiin.

Tämä pieni hotelli sijaitsi Ribeira Bravassa, kyllä siellä yhden yön voisi viettää...

Eikä maisemissakaan ole mitään valittamista.

Hieno retkipäivä kaiken kaikkiaan.