keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Heposia...

Ratsastushan on monen tytön lempiharrastus.
Eikä ihme, onhan hevonen uljas eläin. Se kuulema parantaa rytmitajua ja
hyvän ryhdin saa ainakin kaupanpäällisenä.
Minä en ole koskaan hevosen selässä istunut, enkä tiedä uskaltaisinko yrittääkään.
Sunnuntaina osuimme eräälle ratsastustallille ja siellä näitä heposia
käyskenteli ( käveli rauhallisesti ) nuoret ratsastajat ylväästi satuloissaan.
Huolellisesti he sukivat ja hellästi taputtelivat hevosiaan.

 
Muutama varis vaakkui lähipuussa.


Kurrekin on sitä mieltä, että ei lunta tarvitsisi enää tulla. Hankaloittaa
turhaan pähkinöiden etsintää.



27 kommenttia:

  1. Jännää on ihmisen yhteiselo enempi tai vähempi kesyyntyneiden eläinten kanssa. Kauniita ovat niin hevoset kuin kurrekin, ja kyllä varistakin välillä katselee ihan mielikseen.

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia...Itse olen istunut hevosen selässä... kerran... lapsena...kuva todisteena.....:))
    Olen kyllä haaveillut joskus, että aloittaisin ratsastuksen, mutta käydessäni tallilla, eräästä pilttuusta lähti juuri Suomenhevonen ja, kun se tuli kohti, se oli niiiiiin iso ja pelottava, että siihen jäi se harrastus ainakin sillä kertaa..
    Talilla olisi ollut kyllä, oliko sen nyt Norjan hepoja, jotka ovat pienempiä, mutta katsotaan sitten joskus..:D

    VastaaPoista
  3. Kiki,kiitti vierailustasi. Totta, kyllä
    varista katselee ja onhan se älykäs lintu.
    Sen raakunta vaan ei ole niin kaunista
    kuunneltavaa.

    Kiireetöntä keskiviikkoa.

    VastaaPoista
  4. Irmastiina, Mietin, pitäisiköhän hevosiin
    tutustua pienestä pitäen. Sitä kun on
    vanhemmiten tullut muutenkin aremmaksi.
    Kauniita ovat katsella ja varmasti tuntisi
    itsensä "arvokkaaksi" siellä satulassa.

    Kiitos sinulle, käynnistäsi.

    VastaaPoista
  5. Kiva, täälläkin hevosia ja poneja ♥
    En minäkään ole koskaan hepan selkään noussut.
    Voi tuota lumista kurrea ,miten söpö on kuin hevosetkin kauniita.
    Kaunis postaus :)

    VastaaPoista
  6. Seijastiina, kiva kun tykkäsit;))
    Tuota kurren touhua tulee seurattua
    joka aamu, samoin mustarastas pariskunnan,
    mutta kunnon kuvaa en vain niistä saa.

    Tuulen tuivertamaa päivän jatkoa.

    VastaaPoista
  7. Minä asun oikein hevospitäjässä ja naapurissakin ikkunani alla on muutama. Mutta itse en ole hevoseen edes koskenut ikinä...enkä varmasti koskekaan. Mieheni on niille superallerginen ja kiva kuunnella tyttöjemme narinaa: "mä haluun ratsastamaan, kun kaveritkin on". huoh
    Ei sillä ihania ja hienoja eläimiä ne toki on.

    VastaaPoista
  8. Wihtori, ensiksikin kiitos vierailustasi ja
    tervetuloa uudelleen!

    Saatkin sitten seurata näitä heposia oikein
    läheltä, ruudun takaa. Tuo allergia, mille tahansa on ikävää. Eikä sen kanssa ole leikkiminen.
    On se jännä, että etenkin tyttöjä nämä hevoset vetää puoleensa.

    Mukavaa keskiviikkoa.

    VastaaPoista
  9. Hei laukkaa ratsu reima ja niin edelleen. Enpä ole ratsun selässä käynyt kuin ihan pienenä tyttönä. Nuorempi tyttö määrätyssä iässä sitäkin enemmän ja kättä väännettiin tiukasti kun alkoi kinuta omaa..On ne vaan upeita katsella ja silitellä.
    Terkut jälleen

    VastaaPoista
  10. Minttuli, niin siinä varmaan käy, että
    seuraavaksi halutaan omaa heppaa.
    Kunpa rohkenisin edes silitellä.

    Lähetän täältä lämpimät, mutta tuuliset terkut.

    VastaaPoista
  11. Olen ratsastanut joskus pienenä tyttönä, yleensähän se hevosvillitys silloin puraisee, mutten enää uskalla mennä edes taputtamaan. Miniälläni on kaksi hevosta ja ratsastusmahdollisuuksia olisi, mutta en uskalla en. Katselen kauempaa uljaita eläimiä.
    Hauskoja nuo pienet ponit, kaunis väriltään tuo vaaleanruskea.
    Aurinkoiset ja tuuliset terveiseni.

    VastaaPoista
  12. Vai onko sittenkin ihan oikeesti hevonen??! Harakat sentään tunnistan linnuksi, hih.

    VastaaPoista
  13. Laventeli, kiitos terveisistäsi!
    Myös minä tyydyn kunnioittavasti
    katselemaan tietyn välimatkan päästä.

    Aurinkoista päivää sinulle!

    VastaaPoista
  14. Kauniita hevosia.
    Minä olen ajanut ja hoitanut hevosta, mutta en koskaan ratsastanut.
    Meillä kun oli sellainen pelokas hevonen joka pelkäsi kaikkia kolahduksia.
    Oli niin vaikea saada aisoihin ja minä nuori tyttö taistelin sen kanssa, kun miestä ei ollut talossa.
    Tyttyäreni halusi meille hevosta mutta sanoin jyrkästi ei. olen saanut tarpeeksi.
    Nyt aikuisena hän on ratsastanut tyttäriensä kanssa .
    (Anteeksi nyt tuli kirjoitettua liikaa minusta)
    Kaunista katseltavaa on tuo ratsastus.

    VastaaPoista
  15. Kunnioitan noita upeita eläimiä! Olen kerran selästä pudonnut, enkä enään senjälkeen uskaltanut nousta uudelleen, olisi heti tervehdyttyä pitänyt uudestaan alkaa. Upeita ovat kuvissasikin.
    Tervehdys!

    VastaaPoista
  16. Sylvi, Sehän on kiva, kun kirjoitat!
    Rohkea tyttö olet ollut, nuorena sitä
    rohkeutta löytyy enempikin.
    Ja nyt voit ihailla lastenlapsiesi
    ratsastusta.Hienoa.

    Mukavaa keskiviikkoa Sylvi.

    VastaaPoista
  17. Mummeli, Kyllä jos kerran tippuu vaatii
    paljon, että uudestaan selkään nousee.
    Mutta, on ne komeita katseltavia.

    Meillä on kova tuuli, mutta siitä huolimatta
    lämpimät terveiset Sinulle!

    VastaaPoista
  18. Minäkin pidän hevosista, kiitos, että laitoit näytille, heppoja ei liiemmälti näy seuraamissani blogeissa. Kerran olen ollut hevosen selässä, enkä toista kertaa mene, tuntui, että putoan hetsillään, kun ei voinut pitää mistään kiinni:)

    Kurren suupielet ovat selvästi alaspäin, kyllä se lumentulo saisi jo loppua, mutta nytkin täällä sataa taivaan täydeltä.

    Variksen raakunta tuo keväisen tunnelman, hyvin tervetullut vieras.

    Rauhallista ja mukavaa iltaa sinulle:)

    VastaaPoista
  19. Hienoja kuvia eläimistä, niin isoista kuin pienemmistäkin :) Minäkään en ole koskaan ratsastanut enkä edes uskaltaisi... kauniita ne kyllä ovat.

    VastaaPoista
  20. Sinulla ollut kiva kuvauskohde, aivan piti laskea variksien määrä, lieneekö täysi tusina peräti oksilla kiikkumassa :-)
    Iloa päiviisi !

    VastaaPoista
  21. Ihana valokuva sarja. Rakastuin oitis oravaan. Hevoset on säyseän näköisiä. Nuorena ratsastin komealla "sotaratsulla" Hänen nimi oli Ruhtinas. Ja hän oli ollut oikeesti mukana viimeisessä sodassa. Ruhtinas oli myös esiintynyt elokuvassa sodan päätyttyä, Hän oli sysimusta ja kiiltävä kuin silkki. Upein hevonen mitä olen nähnyt. Tosin silloin jo hyvin vanha kun minä sain nuorikkona ratsastaa. Yhtään en pelännyt.Täytyy kaivaa ruhtinaan kuva albumista ja ottaa se uusiksi, että saan sivulleni..

    VastaaPoista
  22. Ihania hepoja!
    Itse olen jokunen kerta joskus hevosen selässä istunut, en siis osaa, mutta tahtoisin osata.
    Aina haaveena ollut koti maalla ja oma hevonen. :)

    VastaaPoista
  23. Manteli, tuo putoaminen olisi varmaan
    mullakin päällimmäinen tunne hepan selässä.

    Nyt tulee taas mannaryynin näköistä
    lumipöperöä taivaalta, et sillee.
    Mukavaa torstaita, kevättä odotellen.

    VastaaPoista
  24. Anja, niinpä, komeita ovat katsella, mutta
    siihen jää.

    Kiitos ja mukavaa torstaita sinullekin!

    VastaaPoista
  25. Marimeri, Oli ihan kiva katsella näitä
    ratsastajia komeitten hevosten selässä.
    Täytyy uusia käynti joskus myöhemmin.

    Tänään lumisade ja aurinko vuorottelevat,
    eli toivotan sitä aurnkoisempaa torstaita!

    VastaaPoista
  26. Aikatherine, kiitos, kiva kun pidit.
    Tuolla oravalla on pesä varmaan jossain lähettyvillä, kun aamuisin aina vierailee pihallamme. Sitä on hauska seurailla.
    Laitapa Ruhtinaan kuva meille nähtäväksi.

    Iloiset terkut sinulle!

    VastaaPoista
  27. Hapsuinen, toivotaan että haaveesi toteutuu ja
    pääset vielä omalla heposella ratsastamaan.

    Kiitti käynnistäsi ja iloista torstaita!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...