Eikä ihme, onhan hevonen uljas eläin. Se kuulema parantaa rytmitajua ja
hyvän ryhdin saa ainakin kaupanpäällisenä.
Minä en ole koskaan hevosen selässä istunut, enkä tiedä uskaltaisinko yrittääkään.
Sunnuntaina osuimme eräälle ratsastustallille ja siellä näitä heposia
käyskenteli ( käveli rauhallisesti ) nuoret ratsastajat ylväästi satuloissaan.
Huolellisesti he sukivat ja hellästi taputtelivat hevosiaan.
Kurrekin on sitä mieltä, että ei lunta tarvitsisi enää tulla. Hankaloittaa
turhaan pähkinöiden etsintää.
Jännää on ihmisen yhteiselo enempi tai vähempi kesyyntyneiden eläinten kanssa. Kauniita ovat niin hevoset kuin kurrekin, ja kyllä varistakin välillä katselee ihan mielikseen.
VastaaPoistaIhania kuvia...Itse olen istunut hevosen selässä... kerran... lapsena...kuva todisteena.....:))
VastaaPoistaOlen kyllä haaveillut joskus, että aloittaisin ratsastuksen, mutta käydessäni tallilla, eräästä pilttuusta lähti juuri Suomenhevonen ja, kun se tuli kohti, se oli niiiiiin iso ja pelottava, että siihen jäi se harrastus ainakin sillä kertaa..
Talilla olisi ollut kyllä, oliko sen nyt Norjan hepoja, jotka ovat pienempiä, mutta katsotaan sitten joskus..:D
Kiki,kiitti vierailustasi. Totta, kyllä
VastaaPoistavarista katselee ja onhan se älykäs lintu.
Sen raakunta vaan ei ole niin kaunista
kuunneltavaa.
Kiireetöntä keskiviikkoa.
Irmastiina, Mietin, pitäisiköhän hevosiin
VastaaPoistatutustua pienestä pitäen. Sitä kun on
vanhemmiten tullut muutenkin aremmaksi.
Kauniita ovat katsella ja varmasti tuntisi
itsensä "arvokkaaksi" siellä satulassa.
Kiitos sinulle, käynnistäsi.
Kiva, täälläkin hevosia ja poneja ♥
VastaaPoistaEn minäkään ole koskaan hepan selkään noussut.
Voi tuota lumista kurrea ,miten söpö on kuin hevosetkin kauniita.
Kaunis postaus :)
Seijastiina, kiva kun tykkäsit;))
VastaaPoistaTuota kurren touhua tulee seurattua
joka aamu, samoin mustarastas pariskunnan,
mutta kunnon kuvaa en vain niistä saa.
Tuulen tuivertamaa päivän jatkoa.
Minä asun oikein hevospitäjässä ja naapurissakin ikkunani alla on muutama. Mutta itse en ole hevoseen edes koskenut ikinä...enkä varmasti koskekaan. Mieheni on niille superallerginen ja kiva kuunnella tyttöjemme narinaa: "mä haluun ratsastamaan, kun kaveritkin on". huoh
VastaaPoistaEi sillä ihania ja hienoja eläimiä ne toki on.
Wihtori, ensiksikin kiitos vierailustasi ja
VastaaPoistatervetuloa uudelleen!
Saatkin sitten seurata näitä heposia oikein
läheltä, ruudun takaa. Tuo allergia, mille tahansa on ikävää. Eikä sen kanssa ole leikkiminen.
On se jännä, että etenkin tyttöjä nämä hevoset vetää puoleensa.
Mukavaa keskiviikkoa.
Hei laukkaa ratsu reima ja niin edelleen. Enpä ole ratsun selässä käynyt kuin ihan pienenä tyttönä. Nuorempi tyttö määrätyssä iässä sitäkin enemmän ja kättä väännettiin tiukasti kun alkoi kinuta omaa..On ne vaan upeita katsella ja silitellä.
VastaaPoistaTerkut jälleen
Minttuli, niin siinä varmaan käy, että
VastaaPoistaseuraavaksi halutaan omaa heppaa.
Kunpa rohkenisin edes silitellä.
Lähetän täältä lämpimät, mutta tuuliset terkut.
Olen ratsastanut joskus pienenä tyttönä, yleensähän se hevosvillitys silloin puraisee, mutten enää uskalla mennä edes taputtamaan. Miniälläni on kaksi hevosta ja ratsastusmahdollisuuksia olisi, mutta en uskalla en. Katselen kauempaa uljaita eläimiä.
VastaaPoistaHauskoja nuo pienet ponit, kaunis väriltään tuo vaaleanruskea.
Aurinkoiset ja tuuliset terveiseni.
Vai onko sittenkin ihan oikeesti hevonen??! Harakat sentään tunnistan linnuksi, hih.
VastaaPoistaLaventeli, kiitos terveisistäsi!
VastaaPoistaMyös minä tyydyn kunnioittavasti
katselemaan tietyn välimatkan päästä.
Aurinkoista päivää sinulle!
Kauniita hevosia.
VastaaPoistaMinä olen ajanut ja hoitanut hevosta, mutta en koskaan ratsastanut.
Meillä kun oli sellainen pelokas hevonen joka pelkäsi kaikkia kolahduksia.
Oli niin vaikea saada aisoihin ja minä nuori tyttö taistelin sen kanssa, kun miestä ei ollut talossa.
Tyttyäreni halusi meille hevosta mutta sanoin jyrkästi ei. olen saanut tarpeeksi.
Nyt aikuisena hän on ratsastanut tyttäriensä kanssa .
(Anteeksi nyt tuli kirjoitettua liikaa minusta)
Kaunista katseltavaa on tuo ratsastus.
Kunnioitan noita upeita eläimiä! Olen kerran selästä pudonnut, enkä enään senjälkeen uskaltanut nousta uudelleen, olisi heti tervehdyttyä pitänyt uudestaan alkaa. Upeita ovat kuvissasikin.
VastaaPoistaTervehdys!
Sylvi, Sehän on kiva, kun kirjoitat!
VastaaPoistaRohkea tyttö olet ollut, nuorena sitä
rohkeutta löytyy enempikin.
Ja nyt voit ihailla lastenlapsiesi
ratsastusta.Hienoa.
Mukavaa keskiviikkoa Sylvi.
Mummeli, Kyllä jos kerran tippuu vaatii
VastaaPoistapaljon, että uudestaan selkään nousee.
Mutta, on ne komeita katseltavia.
Meillä on kova tuuli, mutta siitä huolimatta
lämpimät terveiset Sinulle!
Minäkin pidän hevosista, kiitos, että laitoit näytille, heppoja ei liiemmälti näy seuraamissani blogeissa. Kerran olen ollut hevosen selässä, enkä toista kertaa mene, tuntui, että putoan hetsillään, kun ei voinut pitää mistään kiinni:)
VastaaPoistaKurren suupielet ovat selvästi alaspäin, kyllä se lumentulo saisi jo loppua, mutta nytkin täällä sataa taivaan täydeltä.
Variksen raakunta tuo keväisen tunnelman, hyvin tervetullut vieras.
Rauhallista ja mukavaa iltaa sinulle:)
Hienoja kuvia eläimistä, niin isoista kuin pienemmistäkin :) Minäkään en ole koskaan ratsastanut enkä edes uskaltaisi... kauniita ne kyllä ovat.
VastaaPoistaSinulla ollut kiva kuvauskohde, aivan piti laskea variksien määrä, lieneekö täysi tusina peräti oksilla kiikkumassa :-)
VastaaPoistaIloa päiviisi !
Ihana valokuva sarja. Rakastuin oitis oravaan. Hevoset on säyseän näköisiä. Nuorena ratsastin komealla "sotaratsulla" Hänen nimi oli Ruhtinas. Ja hän oli ollut oikeesti mukana viimeisessä sodassa. Ruhtinas oli myös esiintynyt elokuvassa sodan päätyttyä, Hän oli sysimusta ja kiiltävä kuin silkki. Upein hevonen mitä olen nähnyt. Tosin silloin jo hyvin vanha kun minä sain nuorikkona ratsastaa. Yhtään en pelännyt.Täytyy kaivaa ruhtinaan kuva albumista ja ottaa se uusiksi, että saan sivulleni..
VastaaPoistaIhania hepoja!
VastaaPoistaItse olen jokunen kerta joskus hevosen selässä istunut, en siis osaa, mutta tahtoisin osata.
Aina haaveena ollut koti maalla ja oma hevonen. :)
Manteli, tuo putoaminen olisi varmaan
VastaaPoistamullakin päällimmäinen tunne hepan selässä.
Nyt tulee taas mannaryynin näköistä
lumipöperöä taivaalta, et sillee.
Mukavaa torstaita, kevättä odotellen.
Anja, niinpä, komeita ovat katsella, mutta
VastaaPoistasiihen jää.
Kiitos ja mukavaa torstaita sinullekin!
Marimeri, Oli ihan kiva katsella näitä
VastaaPoistaratsastajia komeitten hevosten selässä.
Täytyy uusia käynti joskus myöhemmin.
Tänään lumisade ja aurinko vuorottelevat,
eli toivotan sitä aurnkoisempaa torstaita!
Aikatherine, kiitos, kiva kun pidit.
VastaaPoistaTuolla oravalla on pesä varmaan jossain lähettyvillä, kun aamuisin aina vierailee pihallamme. Sitä on hauska seurailla.
Laitapa Ruhtinaan kuva meille nähtäväksi.
Iloiset terkut sinulle!
Hapsuinen, toivotaan että haaveesi toteutuu ja
VastaaPoistapääset vielä omalla heposella ratsastamaan.
Kiitti käynnistäsi ja iloista torstaita!