Vielä muutama retkikuva...

Paitsi, että jalkaisin teimme pitkiä kävelyretkiä lähiympäristöön, niin parina päivänä taksilla kiersimme saarta.
Riitta löysikin mukavan taksikuljettajan hotellinsa edestä, joka ajoi maltillisesti serpentiiniteitä ja pysähteli kuvauksellisissa paikoissa.

Ensin menimme Ribeiro Frioon ja levadaa pitkin Balcoesin näköalapaikalle...

Sattui sumuinen päivä, mutta emme sitä murehtineet...

Tämä levada oli helppokulkuinen.

Madeiranpeippo pariskunta murusia syömässä.

Sen verran sumu  hälveni, että saatoimme jopa nähdä laakson pohjalle.

Ribeiro Friossa on kalanviljelylaitos johon vesi syöksyy rinnettä alas.

Ennen hotelliin paluuta vielä yksi pyshdys...

Kuuma oli, mutta pitihän tännekin kiivetä.

Tuli oli tehnyt tuhojaan täälläkin, kuten Monten alueella.

Seuraava reissu olikin sitten kokopäiväretki. Ensimmäinen pysähdys Camara de Lobos, pieni kalastajakylä...

Täällä Winston Churchill maalasi taulujaan.

Cabo Girao, maailman toiseksi korkein rantakallio 580 metriä meren pinnasta.

Näköalatasanteelle valmistui äskettäin lasinen kävelysilta...

sille astuminen ensin jännitti, minulla kun on korkeanpaikankammo, mutta olihan sinne mentävä...

jonkin ajan kuluttua uskalsin kuvata jo reunan yli...

oli mahtava tunne.

 Matkaa jatkettiin kohti pohjoisrannikoa...

Tätä näkymää ei päässyt kuvaamaan, ellei kävellyt tien vieressä vapaana olevien...

sarvipäisten lehmien seassa, taisin olla viimeinen, joka poistui autosta ;))

Lounastauko alhaalla Porto Monizissa...grillatut sardiinit maistuivat.

 Kaunis paikka patsaalle.

Tunnelien läpi ja taas ylöspäin.

Viimein saavuimme Santanaan, ihastelimme näitä olkikattoisia Palheiro-taloja, sitten suuntana olikin jo oma majapaikka. Sinä iltana ei jaksettu enää edes syömään lähteä.

Matka oli yhtä ihana ja värikäs kuin tämä käheä-ääninen kukkokin!
Kiitos mukaville matkakumppaneille, sekä teille kuvieni mukana matkanneille!!